Näet hinnat ja pääset tilaamaan sisäänkirjautuneena. Mikäli et ole vielä asiakkaamme, luo uusi yritystili tästä > Rekisteröidy ja tilaa

Puhdastiloissa ihminen on tilan suurin saastuttaja – se asettaa tarkkoja vaatimuksia sekä puhtaanapitäjälle että tiloissa käytettäville tuotteille - Pamark

Puhdastiloissa ihminen on tilan suurin saastuttaja – se asettaa tarkkoja vaatimuksia sekä puhtaanapitäjälle että tiloissa käytettäville tuotteille

Puhdastilojen puhdistus ja desinfiointi on erityistä huolellisuutta vaativaa työtä, jossa puhtaanapitäjän on oltava siivousalan ammattilainen, tarkka pukeutuja sekä hiukan myös kemisti.

Putipuhdas ei välttämättä ole puhdastiloissa lainkaan tarpeeksi. Näissä erityistä puhtautta eli mikrobivapautta ja/tai partikkelittomuutta vaativissa tiloissa pätevät omat tarkkaan määritetyt säädöksensä, jotka ohjaavat myös siivousalan henkilökuntaa.

– Puhdastila on tarkkaan kontrolloitu tila, jossa pyritään pitämään luonnolliset ja ei-luonnolliset hiukkaset minimissä. Eri teollisuuden alojen puhdastilat eroavat vaatimustensa osalta, sillä esimerkiksi elektroniikkateollisuudessa partikkelittomuus on tärkeää, mutta lääketeollisuudessa huolehditaan pääasiassa orgaanisen ei-toivotun materiaalin leviämisen estämisestä, kuvailee Pamarkin puhdastilassa käytettävien tuotteiden tuotepäällikkö Taina Leino.

Pukeutuminen suojaa tilaa ja tuotteita sekä siivoojaa itseään

Ennen puhdastilojen siivousta huolehditaan siitä, että siivoojan mukana ei viedä tiloihin lisää likaa. Se minimoidaan asianmukaisella pukeutumisella sekä sillä, että puhdistustuotteet ja -välineet viedään tilaan kontrolloidusti.

– Puhdastiloissa pukeutuminen ohjeistetaan aina tapauskohtaisesti. Sen sujumista kontrolloidaan säännöllisesti sivelynäytteillä, jotta varmistutaan siitä, ettei pukeutuja kontaminoi suojavaatteiden pintoja vaatteita päälle laittaessaan, Leino kertoo.

Puhdastilavaatteilla onkin usein kaksi tehtävää: ne suojaavat tilaa ja tuotteita ihmisen aiheuttamalta kontaminaatiolta, mutta myös työntekijää sekä siivoojaa tuotteen tai muiden materiaalien aiheuttamilta terveysvaaroilta.

Pesuaineet valitaan yksilöllisesti puhdastilan tarpeiden mukaan

Mekaaninen hankaus, lämpötila, aika ja sopivat kemikaalit ovat perustekijöitä, joilla lika kuin lika lähtee. Puhdastiloissa tilanne ei ole ihan niin yksinkertainen:

– Puhdastiloissa ei hangata eikä muuteta lämpötilaa. Sen vuoksi sopivan puhdistusaineen valinnalla on erityisen suuri merkitys. Lisäksi on tärkeää, että suositeltuja vaikutusaikoja noudatetaan tarkoin, Leino painottaa.

Leino suosittelee selvittämään tarkasti, minkä tyyppistä likaa, mikrobeja ja/tai partikkeleita tilasta on tarkoitus puhdistaa. Eri tuotteita kannattaa myös vuorotella, jolloin kaikki mikrobit sekä itiöt saadaan varmasti tuhottua.

– Jos puhumme bakteereista, vetyperoksidia sisältävä puhdistusaine hapettaa ja alkoholi denaturoi. Itiöihin sen sijaan tehoaa vetyperoksidi ja hypokloorihappo. Käyttämällä aineita, jotka puhdistavat eri mekanismein, päästään puhtaimpaan lopputulokseen, Leino opastaa.

Pamarkin puhdastilatuotteiden kattauksesta löytyy desinfiointiaine, jota on saatavissa kahta eri pitoisuutta valmiina käyttöliuoksina. Leino suosittelee suorittamaan päivittäisen pesun laimeammalla liuoksella ja käyttämään väkevämpää harvemmin, kun halutaan aineen tehoavan myös itiöihin – se säästää siivoushenkilökuntaakin turhalta altistukselta.

– Kun käytetään voimakkaita puhdistusaineita, klooria, vetyperoksidia tai alkoholia, työturvallisuuteen pitää kiinnittää erityistä huomiota, Leino muistuttaa.

– Tuotteemme ovat oikein käytettynä turvallisia. Suosittelen silti välttämään puhdastila-aineiden sumutusta ja optimoimaan väkevyydet oikein.

Tuotteiden on sovittava yhteen, eikä jäämiä saa jäädä

Puhdastiloissa täytyy muistaa, ettei puhdistus saa jättää jälkeensä jäämiä. Esimerkiksi monen puhdistusaineen sisältämät kvaternääriset ammoniumyhdisteet saattavat jättää pestylle pinnalle kalvon, joka on poistettava sopivalla aineella. Joskus jäämien pyyhintään riittää puhdastilaan tarkoitettu erityispuhdistettu vesikin. Pinnat on aina pyyhittävä kuivaksi puhdistuksen jälkeen.

– Pamarkin tuotteissa on erikseen puhdistava tuote sekä desinfioiva tuote. Kun tuotteet eivät ole samassa pullossa, päästään parhaimpaan tulokseen niin pesussa kuin desinfioinnissa, Leino sanoo.

Puhdistusaineiden, sankojen, pyyhkeiden ja moppien on oltava keskenään yhteensopivia eli niiden sisältämät materiaalit ja ainesosat eivät saa reagoida keskenään. Jos esimerkiksi klooripitoinen aine yhdistetään vääränlaisen pyyhkeen kanssa, se voi reagoida pyyhemateriaalin kanssa ja puhdistusväline itsessään syö desinfiointiaineen tehon.

Kaikkien puhdastiloissa käytettävien välineiden tulee olla kertakäyttöisiä tai asianmukaisesti ja helposti puhdistettavissa sekä steriloitavissa.

– Esimerkiksi kestokäyttöiset mopit on pesetettävä puhdastilapesulassa, Leino huomauttaa.

Leino mainitsee, että Pamarkin kaikki tuotteet ja välineet sopivat yhteen ja ovat EU:n kemikaaliviraston uuden biosidejä koskevan lainsäädännön mukaisia.


ECHA:n BPR-asetuksen mukaan biosidivalmisteelle on haettava lupa

Euroopan kemikaalivirasto ECHA sääti marraskuussa 2020 voimaantulleen biosideja koskevan asetuksen, jonka tarkoituksena on parantaa biosidivalmistemarkkinoiden toimintaa EU:ssa ja varmistaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojelu korkealuokkaisella tasolla. Uuden asetuksen mukaan käytettävälle tai myytävälle biosidivalmisteelle pitää hakea lupa. Asetus sisältyy Suomessa kemikaalilainsäädäntöön.

Lupa haetaan Euroopan kemikaaliviraston biosidivalmisterekisterin R4BP:n kautta. Virasto arvioi tuotteita kestävän käytön periaatteiden mukaisesti. Suomen Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes arvioi lisäksi, onko valmiste korvattavissa muilla aineilla tai menetelmillä.

Biosideja käytetään laajalti muun muassa teollisuudessa, terveydenhuollossa ja eläintuotannossa. Niitä tarvitaan desinfiointiin sekä hygienian ylläpitämiseen, sillä ne suojaavat tuhoeläimiltä sekä mikrobeilta.

Löydät täältä tietoa biosideista sekä niitä koskevasta lainsäädännöstä (Tukes.fi).

Linkit EU:n biosidiasetukseen sekä Suomen kemikaalilakiin:

Biosidiasetus (EU) N:o 528/2012 biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä

Kemikaalilaki 599/2013